Sisäinen maailmani on oranssi, mitä ihmettä?!
Tätä abstraktia työtä varten sai hakea inspiraatiota vierailemastaan näytelystä, omassa tapauksessa Yayoi Kusaman. Huomasin näyttelyssä, kuinka eri tavoin pisteitä voi hyödyntää ja tähänkin halusin jonkin elementin pisteistä, alussa en tosin tiennyt minkälaisen.
Aloittaessani työtä en todellakaan ajatellut hallitsevan värin olevan oranssi tai käyttäväni sinistä ja oranssia niiden tuoman hyvin vahvan kontrastin takia. Ylimpännä olevassa kuvassa näkyy heikosti alkuperäinen suunnitelma, joka vain ilmestyi paperille, kun aloin piirtää mitä mieli teki. Siinä keskellä on iso, simpukan tapainen häkkyrä. Suunnittelin tekeväni sen maalauspaperillekin keskipisteeksi, mutta aikomus jäi kesken tunnin loppuessa kesken.
Toisella tunnilla opettaja huomautti yleisesti taustan maalaamisesta ja tajusin omastakin työstä sen puuttuvan. Näin tuli peittettyä kirkkaan oranssilla värillä (haaleasti sen alta näykyvä) sininen hökötys. Alunperin halusin oranssin olevan enemmän okraan taittava, tummempi/kellertävämpi väri, mutta jouduin tyytymään työssä nyt olevaan värinsekoittamisvaikeuksien takia.
Ensimmäisellä kerralla olin myös aloittanut vasemman yläkulman kolmiomuodostelmaa, jonka jouduin maalaamaan uudelleen, oranssin värin peitettyä sen. Harmitttelin aluksi sitä, että joudun sekoittamaan uuden värin, joka ei varmasti ole yhtä hyvä kuin aiempi, mutta olin lopulta tyytyväinen... Kunnes joku (opettaja tai naapurissa maalaava kaveri) huomautti, että se kuvio hukkuu oranssiin väriin ja voisin miettiä jotain väriä, jolla korostaa sitä pohjasta. Olin hetkeä aiemmin maalannut keskellä näkyvän sinisen jutun (näyttää ehkä juureskasvilta, mutta siitä myöhemmin) ja päätin hyödyntää valkoista taittaakseni kirkkaampaa ja vaaleampaa sinistä sävyä käytettäväksi. Pidän korostusta onnistuneena, sillä se sitoo kuvion muihin sinisiin elementteihin, jotka ovat vahvassa osassa työssäni.
Nimesin oikeassa reunassa olevan punertavan heinän Lauri Tähkäksi, koska en ollut aluksi mieltynyt sen lopputulemaan ilman sinisiä siemeniä. Arvatenkaan en siis hirveästi välitä Lauri Tähkästä... Lopulta sain siitä siedettävän osan työtä, mutta menin pilaamaan parilla epäonnistuneella lisähaituvalla varresta. Kuvista ne eivät kuitenkaan näy silmää häiritsevästi.
Se paljon puhuttu monin sävyin maalattu sininen hökötys keskellä maalaustani. Sen oli tarkoitus näyttää simpukalta, mutta epäonnistuin. Ei löydy ihan niin paljoa taiteellisia lahjoja. En kuitenkaan lannistunut, vaan päätin tehdä siitä mielikuvituksellisen. Lisäsin sinisen eri sävyillä vetoja ja muotoja, joita olin jo käyttänyt työssä muuten (kolmiot, pallot). Kolmiot saivat siihen ananasmaisen vaikutelman, keskellä oleva pallon koristeltu tummin osa taas vaikuttaa juurekselta ja siipi oikeassa reunassa enkelin siiveltä.
Lopuksi lisäsin vielä palloja täyttämään tyhjiä kohtia, joista tuntui puuttuvan se oranssia pehmentävä elementti. Kaikki osat työssä eivät onnistuneet haluamallani tavalla, mutta kaikki on tasapainossa keskenään ja olen lopputulokseen kokonaisuudessaan tyytyväinen.
Tätä se sisäinen maailmani kai on. Sekasorto, josta syntyy kauneutta (ja toisinaan kauheutta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti