Jatkoa ainoalle silminnäkijälle. Tehtäväksi annettiin maalata, mitä tapahtui teoksen jälkeen. Halusin näyttää Yngve Bäckin maalauksesta korostuvan vihreäpukuisen hahmon tarinan. Maalauksesta tuli heti sellainen fiilis, että tapahtumahetken musiikki oli aivan liian korkeaa ihmiskorvalle, vaikka muut kuulivat sen matalana, haikeamielisen dramaattisena musiikkina. Niistä korkeista äänistä johtuen vihreäpukuisen ihmisen korvia vihloi ja ne vuosivat verta.
Puolipeiteväreissä päädyin käyttämään alkuperäisessäkin teoksessa olevaa lähiväriharmoniaa: liilaam sinistä ja punaista, niiden eri sävyissä ja tummuusasteissa. Eri tummuusasteita sai sekoittamalla mustan tai valkoisen kanssa, mutta jälkeenpäin huomasin, että joissain kohdissa olisi ollut parempi ohentaa vedellä kevyemmän pinnan saamiseksi, Tummat, vinot palkit oli tarkoituksena näyttää puilta, mutta ne omasta mielestäni epäonnistuivat ja vievät nyt katsojalta huomiota keskipisteestä (ei kuitenkaan liikaa). Valitsemiini väreihin ja niiden käyttöön olen kuitenkin mieltynyt,
Lopputulokseen en ole erittäin tyytyväinen. Se oli kurssin ensimmäinen maalaus ja puolipeiteväreillä työskentely ei ollut kovin helppoa minulle, joten lopputulos ei ollut haluamani kaltainen. Sain kuitenkin siinä näkymään sen, mitä halusinkin korostaa eli verivanan kaulalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti