lauantai 27. elokuuta 2016

Olen ainoa silminnäkijä

Yngve Bäck - Sodan sävel (1944)
MITÄ MINÄ NÄIN?
Kaiken keskipisteenä oli sinertävään pukeutunut hahmo, joka soitti selloa. Hänen sellonsa, minusta päin, vasen puoli oli punertavaa materiaalia. Ja hänellä oli pitkä jousi, jota hän piti sellonsa kielien alaosassa.

Hahmon takana näkyi kaksi tummaa puunrankaa. Tausta kirjosi liilan ja sinisen eri sävyissä.

Sellon soittajan edessä sekä ympärillä oli paljon muita hahmoja. Selkeimmin näistä erottui vihreäpukuinen hahmo, jonka käsi oli nostettuna pään korkeudelle ja joka peitti osan ruskeasta takaraivosta.


TEOS
Teoksen maalannut Yngve Bäck oli 1900-luvulla elänyt suomalainen taidemaalari, jonka teoksien, mukaan lukien tämän, tyylisuuntaus oli ekspressionismi.

Maalaus on tehty sota-aikaan vuonna 1944.

MITÄ MINÄ TUNSIN LUKEMISEN JÄLKEEN?
Siitä alkoi huokua uhkaa ja pystyin melkein kuulemaan matalaäänistä sellolla soitettua musiikkia.


KOKIJALÄHTÖINEN ANALYYSI
Mikä kuvassa minua kiinnostaa? En voi sanoa mihin taiteilija on halunnut keskittää katsojan katseen, mutta omani osuu heti siihen vihreäpukuiseen hahmoon keskellä alhaalla. Näen hänet ihmisenä tilanteessa, jossa kaikki muut ovat jonkin sortin olioita, eivätkä ihmisiä. Hän vaikuttaa olevan kauhuissaan sinipukuisen suuren olennon soittamasta musiikista.
Tuon teoksen keskikohdan sinipukuisen olennon soittama sellomusiikki on hyvin dramaattista, hiljaista ja matalasointuista, joka kuitenkin on liian korkeaa sille ihmisen kaltaiselle hahmolle.
Kuten teoksen nimi on "Sodan sävel" ja kertoo sodasta jollakin tapaa, tunnen itse tuon musiikin esittämisen tunnelman luojana, jota vielä korostetaan väreillä. Liilaa, sinistä ja tummaan punaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti